Terse!

Pekingista hyppasimme bussiin, joka pienten alkuhankaluuksien jalkeen vei meidat Datongiin. Ilma oli heti raikkaampaa tassa +500 000 ihmisen kaupungissa,mika oli kylla helpotus keuhkoillemme. Kaupunki itsessaan ei ole kaksinen, vahan kuin Pekingin Kerava. Teimme diilin eraan mukavan  naistaksikuskin kanssa, joka lupasi aamulla lahtea roudaamaan meita ympari maakunnan nahtavyyksia.

Ensimmainen kohde oli 400-luvulta peraisin olevat vuorenseinamaan louhitut luolat, joissa oli muhkeita Buddhankuvatuksia. Kuvassa nakyva patsas on n. 18 metria korkea ja se on istunut hiljaa paikallaan n. 1500 vuotta. Luolia oli kaiken kaikkiaan 40, osa keskeneraisia jotka eivat olleet koskaan valmistuneet.

Seuraava kohde oli erikoinen Buddhalaistemppeli, joka oli aikoinaan rakennettu kanjonin pohjalle joen varteen. Koska jatkuvat tulvat aiheuttivat suurta vahinkoa luostarille, nama heput nostivat luostarin ylos vuorenseinamalle. Rakennelmasta tulee vaikutelma, etta pari kapeaa puupalkkia pitelee koko viritysta ylhaalla, ja koko roska saattaa heilahtaa koska tahansa joenpohjalle,varsinkin kun paikka notkuu turistien painosta.

Seuraavaksi suuntasimme keskella pikkukaupunkia tonottavaan Pagodaan (Ma Ta). 1100-luvulla pystytetylla tornilla on korkeutta 65 metria ja se on rakennettu kokonaan puusta, ilman ainuttakaan naulaa. Rakennustekniikka on erittain hienostunut, puut on lovettu ja soviteltu toisiinsa millintarkasti. Irtonaisen rakenteensa ansiosta torni on kestanyt jo seitseman suurta maanjaristysta muiden talojen ymparilla hajoten tomuksi.

Lopuksi kuski heivasi meidat varsinaisia agenttireitteja suljettujen teiden ja vuorten yli Wutan Shaniin, Buddhalaisen tarkeaan pohjoiseen pyhiinvaelluslaaksoon.