Morons!

6.7 nytkahti junamme liikeelle Moskovasta. Heti asemalla tormasimme pariin suomalaiseen jannuun, Timoon ja Zediin. Myos nailla veikoilla oli Peking suuntana.

Parin ekan paivan aikana ei maisema suuremmin muuttunut, tasaista maastoa silmankantamattomiin radan tuodessa kylapahasen toisensa jalkeen nahtavaksemme.

Kolmannen paivan kohdalla alkoi maasto muuttua kumpuilevammaksi ja neljannen paivan aamuna (lue keskipaivalla) avautui Baikal eteemme. Maisemat olivat henkeasalpaavia (sori huonot kuvat) junan kiemurrellessa rinteita alas jarven rannalle.

Ihmisilla alkoi olla yha vinommat silmat edetessamme syvemalle Siperiaan. Vaunussamme oli parin venalaisen lisaksi lahinna kiinalaisia. Ystavallisia olivat, yksi puhui jopa englantia ja antoikin meille useita hyvia neuvoja.

 

Rajalla meni yhteensa paiva niin etta heilahti. Lahinna odottelua, etta saivat vaihdettua kaikki pyorat junaan (eri raideleveys) ja viisumi- ym. viranomaisjuttuja.

Rajan ylitettyamme oli kuin olisimme tulleet toiseen maailmaan. Kiinan puoleinen raja-asema oli kuin nuoltu puhtaaksi. Ilmeisesti kova tarve nayttaa lankkareille etta Kiinassa on kaikki hienompaa kuin Venajalla. Vertailun vuoksi kuva Venajan puoleiselta raja-asemalta ja Kiinan vastaavalta.

 

 

Saavuimme Pekingiin tana aamuna puoli kuuden aikaan aamulla. Paatimme valua porukalla (mina, Satu, Timo ja Zedi) hostelliin. Asemalla paikallinen turistienmetsastaja napasi meidat mukaansa ja bookkasimme itsemme hotelliin. Pekingin seikkailuista kerromme lisaa myohemmin...

-Tommi (kiinaksi Tom = paljon , mi = riisia, siis paljon riisia)

Satu sanoo:

Kirjoitinkin jo tuohon kommenttikohtaan, joten toivottavasti loydatte kommenttini sielta:). Junamatka oli kylla tosi vasyttava valilla, mutta kumman nopeasti paivat kuitenkin menivat. Paivittaisiin rutiineihimme kului oikeastaa koko aika: Herasimme myohiten koko vaunussa tietenkin , kiinalaiset herasivat varmaan joskus viiden-kuuden aikaan aamulla ja me nukuimme mihin milloinkin. Rajalle tullessa konnarri joutui oikein koputtelemaan meita hereille. Aikataulumme oli hiukan sekaisin, silla emme oikein tienneet milloin olisi pitanyt vaihtaa kelloja mihinkin suuntaan . Kavi muutenm ilmi, etta venajalle ei noudateta aikavyohykkeita, vaan aika vaan pysyy melkein samana koko venajan valtion.

No jokatapauksessa sitten oli aamupalan keiton aika, sitten tyoaika eli esimerkiksi kirjan lukua ja ulos katselemista tai sitten vain tunnin parin ruokanokoset, jonka jalkeen tiskaus ja lounasaika, jonka jalkeen sama, jonka jalkeen illallinen  jne. Huvittavaa oli,e tta silti meilla oli ainakin mun mielesta todella mukavaa. Oli aika hauskaa vaan olla omassa pienessa pesassa. Eilen rupesi kylla jutut jo menemaan aika poskettomiksi tai oikeastaan jo pari paivaa aikaisemmin tai no sita aikaisemmin.. Nyt mOi!