Neljatta yota Chengdussa. Tullut lahinna hengailtua kaupungilla ja jauhettua bulia muiden ulkomaalaisten kanssa. Hostelli, jossa olemme suurimman osan aikaa viettanyt on tosi jees, aika "hip" meininki. Hostelli onkin saanut maailmalla maineen kiinan parhaana hostellina, ja meidatkin kohtasi ylibuukkaus, joten jouduimme viettamaan pari yota saman omistajan toisessa paikassa. Koska paikka on erittain suosittu, ja olemme kiinassa, ovat viranomaiset luonnollisesti paattaneet laittaa mestan vasaran alle ilmoittaen ottavansa paikan haltuunsa (omistajalla on vuokrasopimus vuoteen 2008 asti) ja jyraavansa kaiken paskaksi, kuten on tapana. (vertaa makasiinit)

Mestoja joissa olemme kayneet mainitakseni: People's Park, eli kansanpuisto. Aika hilpea paikka; eksyimme sinne keskella paivaa ja huomasimme olevamme vanhusten paivatansseissa. Satukin kavi vahan pyorahtamassa tanssilattialla. Muutenkin nama ihmiset tuntuvat tanssivan ja jumppaavan paljon yhdessa puistoissa ja aukioilla. Etenkin perinteista naisten "viuhkatanssia" on tullut nahtya monessa kaupungissa.

Kavimme myos "oopperassa", joka oli lahinna kooste enemman ja vahemman perinteisista esittavan taiteen lajeista Sichuanin provinssista. Varsin nautittava, joskei kovinkaan ehea kokonaisuus. Sopii turisteille, jotka haluavat nahda paikallisen lavakulttuurin pikakelauksella.

Koska olemme Sichuanin provinssissa, ovat Pandat taalla aihe numero uno. Mekin sitten paatimme kayda paikallisessa "pandojen lisaantymisen tutkimuskeskuksessa." Tosi sieva puisto, jossa hehkutetaan kuinka tieteellisin keinoin on saatu pandat lisaantymaan vankeudessa (keinohedelmoitys). Paikka on suuri illuusio, kiinalainen Jurassic Park, jonka pohjimmainen tarkoitus on tehtailla lisaa pandoja globaaleille markkinoille elaintarhojen tarpeisiin. Paikalla ei ole mitaan tekemista villielainten suojelun kanssa, vaikka kovasti yrittavatkin tata mielikuvaa turisteille myyda. Kun kysyimme, koska aiotte paastaa ensimmaiset pandat vapauteen villiin luontoon, lahinna vaivaantunut hymy ja vaikeneminen. Rupesi sen verran ottamaan otsalohkoon, etta lahdimme sutimaan mestasta jatettyani pari vihaista kommentia vieraskirjaan.

Tanaan saimme itsemme ylos sangysta sen verran aikaisin, etta ehdimme poistua paivaksi kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kavimme Qingshen Shanin luonnonpuistossa, Taolaisten pyhalla vuoristoalueella. Paikka oli upea, semi-sademetsa vaelluspolkuineen ja vesiputouksineen. Satu varsinkin tykkasi lahes nyrkin kokoisista hamahakeista ja ties mista vipeltajista.

Hostelli hoiti paperisodan viranomaisten kanssa ja kadessamme on kaksi kappaletta lentolippuja Lhasaan,Tiibettiin, maailman  katolle. Kylla, seka Chengdusta etta Xi'anista kulkee juna ainakin kolmesti paivassa Lhasaan, vaan lippuja ei ole tarjolla. Kuulemamme mukaan useampi junalastillinen kiinalaisia menee paivittain (taisteltuaan itselleen lipun) Tiibettiin, mutta junat palaavat puolityhjina. Annan teidan tehda yhteen ja vahennyslaskun puolestani...