Mitapa sanoa Tiibetista vajaan parin viikon kokemuksen perusteella. Ristiriitoja tulvillaan oleva Lhasa poikkeaa huomattavasti muusta osasta aluetta jo vaestorakenteensa perusteella. Lhasa, jonne kaikki tiet vievat, on jo nyt mannerkiinalaisten kansoittama jattaen tiibetilaiset vahemmistoksi. Mannerkiinalaisten massamuutto alueelle on aiheuttanut rajahdysmaisen inflaation, johon paikallisten palkat eivat pysty vastaamaan.

Kaikki media pursuaa pro-Han propagandaa, joka ylistaa keskusvaltion saavutuksia "Tiibetin autonomisella alueella". Autonomia tosin on pelkka vitsi, politiikka ja talous on Pekingin alaisten viranomaisten rautaisessa otteessa. Poliiseja, sotilaita ja agentteja on runsain mitoin valvomassa, eika minkaanlaista ryppyilya suvaita paikallisten suunnalta. Huvittavaa oli katsoa jugurtti-festareiden virallista osuutta kansanaukiolla, kun paikalla oli poliiseja ja sotilaita enemman kuin juhliin kutsuttuja vieraita.

Kapina elaa kuitenkin hiljaisesti ihmisten mielissa. Paikalliset kertovat karkkaasti mielipiteensa kiinan invaasiosta ja nykytilanteesta. Ihmiset edelleen palvovat sydamestaan Dalai Lamaa, jotkut jopa kantavat mukanaan hanen kuvaansa, jopa vankila- ja kidutustuomion uhalla.

Nakokulmia on kuitenkin yhta monta kuin ihmisia taalla. Joillekin paikallisille kiinalaisten tulo on ollut kuin siunaus, lahinna rahan muodossa. Tiibetilainen kulttuuri on kriisitilassa, vanhat yrittavat kaikin tavoin pitaa kiinni tavoistaan ja perinteistaan, nuoria kiinnostaa lahinna kiinalainen pop-kultuuri ja amerikkalainen hip-hop. Syy ei ole nuorten, koska koulut opettavat ainostaan virallista totuutta historiasta ja yhteiskunnasta. Tiibetilaisen kulttuurin puolustaminen on taalla lahes rikokseen verrattava teko, eika koko kiinassa tunnu nykyaikana yhteiskunnallisuus ketaan kiinnostavan. Olenpa kuullut myos, etta tutustuakseen aitoon tiibetilaiseen kultuuriin, on matkustettava Kathmanduun, Nepaliin.

Kaikenkaikkiaan Tiibet on upea paikka seka luontonsa etta ihmisiensa puolesta. Mahtavat vuoret laaksoineen jaksavat ihmetyttaa viela puolentoista viikon jalkeenkin ja tiibetilaisten lamminhenkisyys ja iloisuus on jotain, mita ei muualla kiinassa voi kokea.